Mistä on digitaaliset kuurot tehty?

Elokuva, tietokoneiden käyttöliittymät ja painotuotteet ovat keinoja informaation järjestämiseksi. Elokuvan taju – taito nähdä ja ymmärtää asiat visuaalisina kertomuksina – liittynee ihmisen taitoon ymmärtää niin viittomakieltä kuin elokuvaakin. Visuaalisen ja kolmiulotteisen käyttöjärjestelmän avulla informaatiota voisi etsiä aivoille sopivalla tavalla, sillä ajattelun perusta on kuvissa. Spielbergin elokuvan Minority Report ensimmäisen näytöksen alussa esitellään amerikkalaiseen viittomakieleen perustuva elokuvallinen tietokoneen käyttöliittymä. Tällaista vastaava järjestelmä voisi olla arkipäivää, mikäli asiat olisivat sata vuotta sitten kehittyneet toisin.

Viittomakieli olisi elokuvan varhaisvuosina ollut sangen järkevä ratkaisu puuttuvalle äänelle. Äänetön elokuvateknologia olisi riittänyt vallan hyvin myös viittomakieliseen opetukseen, joka organisoitiin yli kaksisataa vuotta sitten Ranskassa, satakunta vuotta ennen elokuvan keksimistä. Mikseivät siis elokuva-arkistot pursua viittomakielisiä elokuvia tai miksei mykkäelokuvan historia tunne sadoittain kuuroja näyttelijöitä ja elokuvaajia? Schuchman luettelee vain viisi kuuroa näyttelijää, jotka työskentelivät Hollywoodin elokuvateollisuudessa ennen äänielokuvan läpimurtoa. Heistä tunnetuin on Charles Chaplinin elokuvissa näytellyt kuvataiteilija Granville Redmond.

Ääniteknologian kehittyminen vaikutti tietysti osaltaan siihen, että kuurot katosivat nopeasti elokuvateollisuudesta ja muuttuivat eräässä mielessä näkymättömäksi vähemmistöksi. Toisaalta kyse saattoi olla sattumien puutteesta, kuten vaikkapa Palo Altossa vuonna 1878 – noin sata vuotta ennen Xerox PARCin mullistavia käyttöliittymiä – jolloin Eadweard Muybridge vangitsi hevosen laukan 12 kameralla: paikalla tuskin oli yhtäkään viittomakielistä innostumassa mullistavasta tekniikasta.

Teknologian ja taiteiden avulla voidaan ylittää aisteihin liittyviä viestinnän esteitä, sillä kaikki yhteisölliset viestintäjärjestelmät ovat ihmismielen vahvistajia ja laajennuksia. Elokuvateknologian ja viittomakielen ensimmäisten kohtaamisten kuivuminen oli tappio sekä viittomakielisille että myöhemmälle tietokoneiden käyttöliittymien kehittämiselle: teksti voittaa yhä visuaalisuuden, kuvat ja liikkeen, vaikka hypermedian – tekstiä, kuvaa, ääntä ja videota yhdistävän median – tuottaminen onnistuisi digitaalisen kaluston ansiosta liki kaikilta.

Francis Ford Coppola ennusti jo 1990-luvun alussa keventyvän tuotantokaluston merkitystä elokuvataiteelle dokumenttielokuvassa Hearts of Darkness: A Filmmaker's Apocalypse näin : ” Toivon hartaasti että ne pienet 8 millimetrin videonauhurit ja muut – ihmiset jotka eivät yleensä tee elokuvia, alkaisivat tehdä niitä. Jonain päivänä joku ohiolainen lihava pikkutyttö on uusi Mozart ja tekee upean elokuvan isukin videokameralla (…). “ Coppola lienee viitannut elokuvan pioneereihin kuten Dziga Vertov, joka kirjoitti pystyvänsä helpoiten ilmaisemaan itseään filmin ja montaasin avulla; käyttämällä kirjoitusvälineiden sijasta kameraa, leikkauspöytää ja projektoria.

Elokuvataiteilija on aina yhteydessä muihin ammattilaisiin teknologian kautta. Taitavat käyttäjät ovat osa teknologiaa, kuten Vertov aikoinaan ja GNU/Linux-järjestelmän ja Apache-projektien kehittäjät nykyisin. Hakkereiden, taiteilijoiden ja elokuvantekijöiden virtuaaliset yhteisöt ovat elinvoimaisinta kulttuuriamme. E lokuva, maalaustaide, musiikki, kirjallisuus, runous ja valokuvaus sekä ohjelmistokoodaus ovat yhteisen digitalisoituvan muistimme ja lukutaitomme osia. Siispä mistä on digitaaliajan kuurot tehty? Biteistä, freimeistä, yhteistyöstä ja verkostoista, niistä on digitaaliajan kuurot tehty.

Lähteet

• Bahr, Fax; Coppola, Eleanor & Hickenlooper, George: Hearts of Darkness: A Filmmaker's Apocalypse, 1991.
  [ http://www.imdb.com/title/tt0102015/ ]
• Castells, Manuel 1997. The Information Age. Economy, Society and Culture. Volume II: The Power of Identity . Reprinted 1999. Massachusetts, USA: Blackwell.
• Cavalli-Sforza, Luigi Luca 2001. Genes, Peoples and Languages . London: Penguin.
• Cook, David A. 1990. A History of Narrative Film . Second Edition. New York: W.W.Norton & Company.
• Dyson, Freeman J. 1999. The Sun, the Genome, the Internet. Tools of Scientific Revolutions . New York: Oxford University Press.
• Graham, Paul 2004. Hackers & Painters. Big Ideas from the Computer Age . Sebastopol, CA: O'Reilly.
• Kurki, Eeva 1995. …ja alussa oli liike . Filmihullu 3/1995. Saatavilla WWW-muodossa
  [ http://elokuvantaju.uiah.fi/2001/oppimateriaali/elokuvakulttuuri/artikkelit/kurki_ja_alussa_oli_liike.jsp ]
  
• Laitinen, Karri; Raike, Antti & Viikari, Timo 2001. Elokuvantaju-CinemaSense 1.0 2001–2005, WWW-sivusto
  [ http://elokuvantaju.uiah.fi/ ]
• Padden, Carol & Humphries, Tom 1988. Deaf in America - Voices from a Culture . Cambridge, Massachusetts: Harvard University.
• Raike, Antti 2005. Löytäjät Elokuvantajua rakentamassa. [Yhteisöllinen WWW-palvelun tuotanto] . Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu, julkaisusarja A 57.
• Schuchman, John S. 1988. Hollywood Speaks - Deafness and the Film Entertainment Industry . Urbana and Chicago: University of Illinois.
• Spielberg, Steven: Minority Report , 2002. [ http://www.imdb.com/title/tt0181 689/ ]
• Wenders, Wim 1988. Die Logik der Bilder. Essays und Gespräche . Frankfurt am Main: Verlag der Autoren (English translation: Hofman, Michael 1991. The Logic of Images - Essays and Conversations . London: Faber and Faber.)
• Vertov, Dziga 1984. Kino-eye. The Writings of Dziga Vertov . Edited by Michelson, Annette. Translated by O'Brien, Kevin. Berkeley: The University of California.